maanantai 30. maaliskuuta 2015

Being brave,mixed media 3/9

Eli rohkeana oloa. Tämäkin typy menee Teemakuun taidetta mixed media- haasteeseen.

Otin muutaman vaihekuvan työn etenemisestä, jotta voisin itse katsoa miten työ eteni. Useinkin olen vaihekuvia yrittänyt ottaa, mutta huomaan lopussa että on muutama kuva alusta ja valmiit kuvat, välivaihe jäi puuttumaan kun innostus vei mukanaan :).


 Ensimmäinen ja toinen kuva työstä. Tarkoitus oli tehdä tytön taakse synkkä metsä, jonka läpi hän on tullut. Liimasin vihreitä paperinpaloja puiksi ja tyttö on hahmoteltu etualalle. Maalasin tytön akryyliväreillä.




Valmis kuva oikealla. Puiden hahmottelusta ei tullut lopulta mitään, joten tein siitä vain synkän näköisen ja onnistui mielestäni hyvin.

Tyttö hohtaa kirkasta ilon ja päättäväisyyden valoa läpäistyään pelottavan paikan.

Tytön värittämisessä käytin myös värikyniä ja liituja, pusero on servetistä, samoin kuin perhonen.

Nykyään on muuten valtavan kauniita servettejä kaupat pullollaan. Olisi hyvä jos saisi ostettua askarteluun "sekapaketin", muutama kutakin lajia.

This works is made to old children's book like my previous works too. I intended to make a scary, dark forest behind the girl like she's walked through it but I didn't make it work.
I glued pieces of torn paper to a background to resemble trees but I covered it with watered down acrylics so now it's only dark background. Girl shines light around herself  for being so brave to conquer fear.

Girl is painted with acrylics (my favourite it seems), color pencils and chalks. Her blouse is from serviette like  the butterfly.


7 kommenttia:

  1. Rohkean tytön kasvoilla sädehtii kaunis valo, luo mielenkiintoisen ja vaikuttavan kontrastin tummaa metsää vasten.

    Töiden dokumentoiminen on todellakin hankalaa, jos vaiheita on paljon. Tykkään kyllä katsoa/lukea työvaiheista, siinä oppii aina jotain uutta.

    VastaaPoista
  2. Kauniin valoisa on tuo tyttö, tosiaan.Kivasti konstrastia. Kaiken kaikkiaan kaunis aukeama.

    VastaaPoista
  3. Tästä muistui mieleen oma lapsuuteni, kun jouduin kävlemään kouluun pimeän metsän läpi. Pyhäkoululapsena hoin vain mielessäni, että minua suojelee enkelin valoisa kilpi eikä mitään pahaa voi tapahtua. Silmissäni oli varmaan samanlainen katse, voitettua pelkoa.

    VastaaPoista
  4. Hieno työ,olet saanut tytön loistamaan kuten sanoit, pehmeää valoa.

    VastaaPoista
  5. Upea työ. Usein innostus ohittaa dokumentoinnin, mutta niitä on tosi kiva katsella ja lukea. Lopputuos on tietenkin se tärkein!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :), Thank you for Your comment